Uteliaisuus on kaikkien opintojen äiti, sitä ei käy kieltäminen. Tai sitä, että loputtomassa halussani oppia, olen aina etsinyt uusia tapoja tehdä, uusia asioita tehdä.
Mutta tehdä mitä?
No, oikeastaan aika paljon. Kolmenkymmenen vuoden aikana olen ehtinyt tutustumaan useisiin kädentaitoihin, löytänyt ihanuuksia tietokoneiden kautta, toisia traditionaalisempien medioiden läpi. Kolmen lapseni, kaikki eri-ikäisiä, kanssa vietetty aika on avannut ovia uusiin näkymiin, opettanut minua näkemään maailman ihme.
Olen huomannut taipuvani kohti merta, sen loputonta faunaa ja äärettömiä mahdollisuuksia, krakeneja ja lohikäärmeitä, miniatyyreja ja jättiläisiä... kaikkia legendojen ja satujen ihmeitä kohtaan. Toisaalla on myös riikinkukon hännän miljoonat silmät, Feenixin liekit ja perhossielu; symbologia ja symboliikka, jotka ihmiskunta on luonut, kieliä siinä missä muutkin.
Halu oppia on myös johtanut minut rakastamaan kieliä, sillä täydemmin tutkiakseen ja nauttiakseen ihmisten keräämästä tiedosta, ei voi turvautua vain yhteen kieleen. Eli suomenkieliseksi syntyneenä, seikkailuni ovat vieneet minut läpi englannin, italian, saksan ja ruotsin, niin että nyt löydän itseni puolan ja braillen porteilta. Loistava englanninkielessä, intuitioni kirjoitettujen sanojen kanssa on palvellut hyvin, antaen minun kääntää oikein, vaikkakin karkeasti, tekstejä jopa vierailla kielillä, kuten espanjaksi.
Mutta tieto ei ole ainut asia, jota kieliin mielistyminen on suonut minulle. Äidinkielestäni ulos astumalla olen iloinnut kirjojen lukemisesta alkuperäisellä kielellään, löytäen häivähdyksiä ja sanaleikkejä, jotka eivät selviä käännöksessä.
